Kolmapaev - neljäs matkapäivä

Keskiviikkona ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Eestin kansallismuseo. Rakennuksen arkkitehtuuri on hieno, näytteillepano upeaa ja katsottavaa paljon. Kiertelimme museossa omaa tahtia kukin oman mielenkiintonsa mukaan. Plussaa museolle annamme siitä, että pääsylipuilla saimme vaihdettua museoesineiden infot suomenkielelle. Meillä meni siellä monta tuntia ja istahdimme välillä lounaalla museon ravintolassa.

Tässä muutamia kuvia esineistä ja tiloista, jotka nousivat monella meillä erityisiksi. Virolaiset ovat olleet todella kekseliäitä ja luovia ongelmien ratkaisijoina, kun rahaa on ollut vähän, materiaaleja ja tarvikkeita niukasti. Miten nurmikon saa leikattua, jos ruohonleikkureita oli mahdotonta hankkia kaupasta?Leikkurin kehikkona oli lastenvaunut. Moottori oli vanhasta pesukoneesta ja moottorin suojakotelona saunavati. Tuuletusta varten vatiin oli porattu reikiä. Paljon kaunista ja hyödyllistä on syntynyt taitavissa käsissä.

Museon takaosassa oli vaihtuvien näyttelyiden tila, jossa oli kuvataiteilija Olev Suppin näyttely. Olev Suppi on yksi Viron kuuluisimpia taiteilijoita. 

Eestin Kansallismuseon läheisyydessä on hauska Ylösalaisin talo, jonka lattia oli kalteva ja huoneet sanan mukaisesti ylösalaisin. Se sai aistit sekaisin, jopa niin pahasti, että voi joutua poistumaan sieltä pikaisesti! Hauskoja kuvia otettiin ja jaettiin ystäville ja perheille.

 

Illalla menimme Pierre -ravintolaan nauttimaan illallista. Paikka oli sisustukseltaan mielenkiintoinen katsoipa mihin tahansa. Palvelu oli ystävällistä ja yllätykseksemme tarjoilija ymmärsi suomea vaikka ei sitä puhunut. Vuorovaikutus siis toimi hyvin ja varsin humoristisella pohjavireellä. Ruoka oli tietenkin hyvää ja meillä oli oikein hauskaa.

Powderroom yllätti; tummanpunaiset seinät, musta WC-istuin, punamustat karvamatot ja suuri peili, joka pelästytti kuvajaisellaan. Eipä vastaavaa ole nähty muualla! Lähtiessä kuunneltiin vielä Raatihuoneen kellojen soitto klo 21, kappaletta emme valitettavasti tunnistaneet.